Huilunsoittaja

Lomitse puun ja pensaiden

yö loisti hiljaa ikkunaan,

ja pimennosta talon sen

puhalsi joku huiluaan.

Yön halki soitto virtaa vie

niin tuttua, niin valoisaa:

jokainen maa on kotimaa,

perille johtaa joka tie.

Sen laulun alta avautui

salattu mieli maailman,

se hetken syliin antautui

alati läsnä olevan.

Herman Hesse

Hymyilet

aivan äkkiä

niin kuin hymyillään

silloin kun oikeasti hymyillään,

ilman syytä,

niin kuin sanotaan.

Yksikään hymy ei synny syyttä.

Hymy on sielun ainoa tapa

olla hetken näkyvillä

niin ettemme menettäisi uskoamme

sen kaikkivoipaisuuteen.

Hymyilet,

jotta minäkin

paljastaisin sinulle

oman sieluni.

Tommy Tabermann

Puut kantavat valoa,

mutta hiljaisuus kevyt lintu

liitää vesiä pitkin.

Puut kantavat valoa,

mutta harmaa siipi jo viistää vettä ja taivasta,

hiljaisuus, kevyt lintu,

asettuu puihin ja sytyttää pesänsä,

tulena valo nousee taivasta kohti

eikä kukaan voi kantaa sydäntänsä

kevyesti, koska kauneus on rakastamista

koska kauneus on tuskallista

niin kuin linnun ainoa laulu.

Kirsi Kunnas

Sarastaa. Tai oikeastaan vain vaalenee.

Anna minulle tämä päivä.

Tai

jos se on hyvin harmaa

ota se pois. Anna tilalle

tähtikirkas yö.

Lassi Nummi

 MUISTAMINEN

Muistaminen on sitä

että sallii tulevaisuuden

puuttua siihen mitä tapahtuu.

Kaikki järjestyy. Myös

kaaos saa nimen. Kukaan ei

tee vastarintaa. Suotta 

kohtalo riehuu.

Gösta Ågren

 Ozymandias

I met a traveller from an antique land,

Who said - "Two vast  and trunkless legs of stone

Stand in the desert ... Near them, on the sand,

Half sunk a shattered visage lies, whose frown,

And wrinkled lip, and sneer of  cold command,

Tell that its sculptor well those passions read

Which yet survive, stamped on these lifeless things,

The hand that mocked them, and the heart that fed;

And on the pedestal, these words appear:

'My name is Ozymandias, King of Kings;

Look on my Works, ye Mighty, and despair!'

No thing beside remains. Round the decay

Of that colossal Wreck, boundless and bare

The lone and level sands stretch far away." -

Percy Bysshe Shelley

Ehkä rakkaus hyvinkin on merveli

ja virtailee kaikkiaikaisena aineen vangitsematta.

Historia ei yllä tyrkkimään sitä

uhkiensa jyrkänteiltä,

vaikka saisi meidät revittäväkseen. 

Ehkä rakkaus hyvinkin on merveli,

pieni suurisilmäinen eläin,

joka kutoo sukkaa palatsin portailla

yksinäisenäaamuna joka tuoksuu

helteisten asemien lapsilta.

Ehkä rakkaus pystyy enempään

kuin siihen mitä te sille teette,

ehkä se on salaisuuksien ruusuvettä

piittaamattoman universumin keskellä

ja pisaroi armoa kuin

kyllis 

himsilli

pyty

merveli

Se näkyy tuolla, katsokaa, näettekö:

etuoikealla, kadunkulmassa,

siellä missä tulevaisuus hieroo silmiään,

missä kukkiva tuomi kietoo pientä puistikkoa tuoksuunsa,

missä vanha mies istuu penkillä ja puhelee koiralleen,

he ovat vanhoja, sielut höyrystyvät kohta

ja haihtuvat raihnaista kuoristaan,

he katoavat  ja muuttuvat muotoa niin kuin heidän kuuluu,

mutta rakkaus ei katoa, se virtailee alati,

minne ikinä keksitte kääntää pään

se nousee esiin, tuolla, näettekö,

te ette saa sitä kiinni vaan se saa teidät,

niin kuin muistan kukkivan tuomen

ympäröineen minut tuoksullaan,

ja ihmetys on avaava teidän huulenne ja te sanotte "kyllä",

te sanotte "näin on hyvä", ja te sanotte "tahdon".

Helena Sinervo, Merveli