Häälaulu

Kase katsoo hempeämmin,

tuuli tuulee lempeämmin.

Kaikki on niin kaunista 

kun saa rakastaa.

Linnut lentää keveämmin,

syli kutsuu leveämmin.

Kaikki on niin kaunista

kun saa rakastaa.

Nyt me taivallamme yhdessä

pyöreällä planetalla

täällä auringon alla.

Laulukin soi iloisemmin:

"Oma rakas, sua lemmin."

Joku laulaa radiossa

vanhaa iskelmää.

Tunteet nousee syvemmältä,

rakkaus tuntuu juuri tältä.

Kaikki on niin kaunista

kun saa rakastaa.

Jukka Itkonen

Haarapääskynen!

Viserrys, syöksy ja liito,

pojat ja koti.

Louhoskohdasta

kiven mennyttä aikaa

käsin kosketat.

Kesäyön valo

on täysikuun roolina

yöteatterissa.

Taivaan sinestä 

lyö yllättäen lieska

valaisten kaiken.

Ellen Niit, suom. Kirsi Kunnas/ Maailman pysyvyys 1994, WSOY

Graafinen suunnittelu M-L Muukka

 Vaiheet

Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,

niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,

myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä

kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.

Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon

valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,

siteisiin uusiin, aina erilaisiin

ilolla, urheasti antautumaan.

Lähdössä piilee aina lumon voima,

se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

Tasanne tasanteelta, seestymällä,

mihinkään juurtumatta vaellamme.

Kahleita ei elämänhenki siedä,

se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.

Jos yksiin ympyröihin kotiudumme

ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.

Vain aina antautuen uuteen matkaan

vältämme jähmettävän tottumuksen.

Kuoleman hetkikin voi olla meille

vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,

elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...

Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!

Herman Hesse

Minä olen kesäillassa

olen väistyvässä valossa

hiljaisella taivaalla

silmänräpäyksen ikuisuuden

ennen kuin päivä ehtii tänne

sinä vielä vierelläni

aamu ja illan sarastus

ja sanomaton jota kuuntelemme

meille yhteinen

lyhyessä selkeässä elämässä

Bo Carpelan/Vuodet kuin lehdet

Kun laine

Kun laine koskettaa rantakiveä,

kun poutapääskyn siipi

piirtyy taivaansineen

tai käsi pysähtyy

arkipäiväin uurtamaan otsaan,

jotakin näkymätöntä tapahtuu.

Tutut näkymät

ovat jälleen avautuneet,

jotakin sulkeutunutta

on pyyhkäisty ihmisestä.

Vijo Kajava

Katoavat, katoavat tyttövuosien kaukaiset päivät.

Lapseni kantavat ne kaikkialle.

Lapseni sekoittavat ne omiinsa.

Ne eivät enää ole minun.

Ja osan niistä olen antanut sinullekin, rakkaani,

sinitäpläiset linnunmunat,

ihonlämpimät, höyhenlämpimät.

Ne ovat nousseet lentoon suurelta lämpimältä

kämmeneltäsi.

Hyvää matkaa! Hyvää matkaa!

Yli kotoisen kivisen aavan

lentää pois visertävä parvi.

Hyvää matkaa!

Ellen Niit, suom Brita Polttila

Maailman pysyvyys 1994, WSOY

 

On asioita hoidettavana, haravointi. Pihalla minä ja muurahaiset

järjestämme maailmaa, se menee niin helposti sekaisin.

Anja Erämaja

Pieni aikuinen lusikka kädessä, kilistää kahvikupin kylkeä.

Hänellä on jotain minkä opetteli by heart.

Hän lausuu nyt runon, sen, jossa lapsi kyselee mikä metsässä huhuu,

ja äiti vastaa: sehän on metsän sielu, jota nyt soittelee tuulet.

Sen, jossa lapsi kysyy, soivatko hällekin kohtalon kellot kun ikää tulee

ja äiti nyökkää, kyllä vain, silloin sä ymmärrät ihmisten itkut ja äitisi nyyhkyt,

äitisi väsymyksen, pelot, estot, epävarmuuden, ahdistushäiriön ja,

hän pitää pienen tauon, hörppää kahvia,

hän on muistamisen ja unohtamisen asiantuntija, hän lausuu pitkän runon,

sen, jonka lopussa lapsi lohduttaa äitiä: ethän itke,

kun kaikki nää kukkaset annan sulle ja vesiastias kannan.

Hänelle taputetaan.

Anja Erämaja

Linnun kirkkaan laulun kuulen

jostain, etäältä aamuvarhain, kuulen,

vaikka en näe laulajaa,

mutta sävel

minussa jotain etäistä

joka hetki tavoittaa.

Lintu laulaa

siitä huolimatta että tiedän

jossain etäällä laulaa

minusta kauas jäänyt

toive,

entistä kirkkaammin,

entistä varmemmin:

etäinen toive, 

linnun laulu

nyt hetken yhdessä,

laulavat minussa.

Viljo Kajava

 ISIJÄNNITE

Kaikkein kauheinta on olla isä.

Luotettavana kuin soodapussin alimmainen kide.

Uskottavana kuin marsalkka  Mannerheim

mansikkamaan laidassa.

Olla happoa kuin natsi,

viiliä kuin kulttuuriministeri.

Kärsivällisyys viritettynä

kuin kuudesti laukeava slipoveri.

Kauheaa purjehtia maailmaa ympäri 

kylpyammeensa kuohuissa,

kun tulee Titanic vastaan.

Ja naiset! Te vain rakastatte

kun pitäisi lyödä kirveellä!

Tietäkää, ettei mikään järkytä

huoneiston tasapainoa niin arvaamattomasti

kuin aito ja peruuttamaton,

happosateissa ja lapsivesissä huuhtoutunut

miespuolinen isä!

Arjen isiintymä, isikuvallinen  isä.

Varoittava isimerkki!

Isimerkillinen mies. Isimies.

Isisopimuksen tehnyt isinahka.

Isineellistetty isioikeus.

Isisuomalainen isitaistelija.

Itsestään sulkeutuva isite. Isipappi. Isikko.

Vieras isine kurkussa. Tämä tämä

isillä oleva tapaus!

Entä äiti? Te isitätte.

No, äiti, äiti...

aina painonsa verran höyheniä,

selluliittia,

vastuuta ja vakavia pyrkimyksiä.

Mutta isä,

isä painaa aina yhtä paljon kuin vaaka.

Ilpo Tiihonen

Älä päästä itseäsi tietyn ikäiseksi,

älä tietyssä asemassa olevaksi,

niin olet vapaa tällaisenakin kevätpäivänä

istumaan tavaratalon rappusille

syömään tötteröjäätelöä.

Helena Anhava

 Pääsiäisnoitien mökki

Pääsiäisnoitien pikkuinen mökki

on lähellä Kyöpelinvuorta.

Se on pajunkissojen suojassa

ja kokonaan munankuorta.

Siinä on pikkuiset ikkunat

ja pikkuinen parvekekuisti,

pikkuiset tikapuut sinne vie

sekä lentotie.

Hädän tullen 

on pikkulan pikkuinen ovi.

Sitä aina ei avata sovi.

Noitien mökkirannassa

merimerkki on varsiluuta.

Muuten voi karille kapsahtaa,

kun katsoo pääsiäiskuuä!

Hannele Huovi

raindrops

tap-tapping on my shoulder

for no reason at all

Rea Lehtonen

sadepisarat

koputtavat olalle

ihan ilman syytä

Rea Lehtonen

älä kiirehdi

rakennusten välissä

tuuli viheltää

Rea Lehtonen

slow down

between the buildings

the wind whistles

Rea Lehtonen

The Polar Night and the Midnight Sun

There is light in the world,

all of which has escaped from the Sun.

Light can be seen 

and by light we can see.

How enlightening!

There is also darkness in the world.

Darkness of the mind and darkness of the sight.

The polar night, that we call kaamos,

is a tough situation.

That sunless duration,

that conquers the poles,

as our tilted globe moves

on its year-long orbit,

leaving the northern and southern caps

in alternating shade for long periods.

Close to the North Pole, in Finnish Utsjoki,

the Sun disappears below the horizon for seven weeks.

Still, in this darkest of times,

at least the suggestion of light remains.

It brings comfort, such as the scent of roasting mocha

when one is withering from coffee deprivation.

There is a similar darkness in the Antarctic.

By then, summer will have returned to the north

and joy and light will reach their zenith.

The Sun will not once consent to set.

For the tourist, the night without night denies belief.

They have to wake many times,

to peek through the blinds.

22:00 sunshine.

00:00 sunshine.

02:00 sunshine.

04:00 sunshine.

How can anyone live in such an impossible country?!

Heli Laaksonen

 The Finns

The Finns take off their shoes, even before the doorstep.

They leave a wallet to guard a seat.

They will stand at the  crossing, waiting for a green light

at five o'clock on a Cristmas morning.

They have learned in recent years to eat croissants

but will make do with chopped turnip if that's all there is.

The Finns are masters of caution.

Belt fastened, helmet on, hat pulled over the ears,

reflective vest, safety gloves, steel toecaps,

boss's permission, ID card, first aid training.

Only then should you showel snow!

Still - the fourth most common cause of death is accident,

most often by falling.

How embarrassing!

If the fall doesn't kill you,

you might die of shame.

 Heli Laaksonen/The Nature of Finnish Nature

Mansikankukka, sinä -

monen lumen alla

lämmin kesä

Jyri Schreck

Kerran elämässään

ihminen on valmis,

peloton ja täynmä luottamusta.

Mykistyen katson häntä,

vasta tänne syntynyttä,

sydän pakahtuen kannan ihmisyyttä

sylissäni. Valoa.

Pia Perkiö

Avaruus

on sisälläsi suurempi

kuin ympärilläsi.

Se kaareutuu,

aika on siinä mukana.

Sinussa itsessäsi

on historia,

mennyt ja tuleva.

Kahden pisteen etäisyys

on ajatuksen mittainen.

Kai Nieminen

Pidän paikoista

joissa saa vain olla

joissa ei tarvitse

näyttää tai näytellä,

ei hyysätä tai hyssytellä.

Pidän paikoista

joissa on lupa huilata

vaikkei olekaan lopen uupunut,

joissa voi puhella hölmöjä

tai väitellä viisaasti.

Voi ajatella samoin

tai nähdä aivan muuta.

Sellaisista paikoista minä pidän

sillä niissä näyttää

viihtyvän hyvin myös armo.

Elina Salminen/Kesken

 RUUSU

Maailmaan on puhjennut

ruusu,

hyvää juurta.

Se ruusupuu on äiti puhdas,

ja siitä on kasvanut kukkanen.

Vauvan kasvot kirkkaat

kuin peili roihua vasten.

Hän tuo rauhan, sydämellisyyden.

Tätä vaunua, jossa pienokainen on,

täytyy keinuttaa rauhallisesti

ja katsoa yksinkertaisin silmin.

Pikku vauva,

me keinutamme, keinutamme.

Tässä on sinulle

taivaan ja yön korut.

Kuinka kirkkaasti säteilee aamun tähti.

Väinö Kirstinä

Sanottakoon sitä päivää vaikka tuuliseksi

kun myötätuuli tulee vastaan

ja sanoo hyvää päivää kuin vanhalle ystävälle.

Sinä muistat kevään ja lapsuuden lammikot.

Siitä päivästä lukien

sinä olet sen päivän oma 

eikä sinulla ole mitään syytä pelätä.

Jukka Itkonen

Koska tahansa

voi tulla mieleen kaunis muisto,

jotakin mitä ei ole ajatellut

moniin aikoihin.

Maalla me kuljemme tietä

ŕiivimme tienvieren heiniä

arvuutellen jäääkö sormien

väliin kukko vai kana.

Risto Rasa

 Tuuli ei malta 

                      pysyä hiljaa: kesään

                                                               viisi kuukautta!

Rea Lehtonen/Harmaan satama

missä olet?

auringon leimahdus

koivujen takaa

Rea Lehtonen

sadepisarat 

koputtavat olalle

ihan ilman syytä

Rea Lehtonen

Kaikki takanani olevat ovet olen jättänyt

auki

tuulen käydä

kulkijoiden  harppoa sisään ja viedä

mennessään mitä haluavat

lasten juosta huoneesta toiseen.

Edessä olevat uudet ovet ovat verhojen 

peitossa

ja auringon valo siivilöityy niiden läpi.

Ne heilahtavat kun joku katsoo taakseen ja

vinkkaa minulle:

tule jo, joudu!

Marja-Leena Toukonen

Aika ottaa uuden muodon, joka murtaa maailman, jotta voisi rakentaa sen jälleen.

Välissämme ei ole mitään muuta kuin rauhaa ja lepäämme tässä hetkessä.

Puiden oksilla vuodet kiertyvät silmuille ja käpertyvät vain kasvaakseen jälleen, ja niiden takana taivas on tyyni ja rikkumaton.

Ajan ja muutoksen kosketus.

Emmi Itäranta/Kudottujen kujien kaupunki

Kannamme sisällämme kotia, niitäkin, joita ei enää ole, jotta meillä olisi jotain minne palata.

Menneisyys on tie, jonka olemme tehneet maisemaan. Kartan voi piirtää uusiksi, mutta vuorta ei voi muuttaa mereksi tai merta autiomaaksi, ihmisen jälkiä ottaa pois sieltä, minne ne on kerran jätetty.

Emmi Itäranta/Kuunpäivän kirjeet