Häälaulu

Kase katsoo hempeämmin,

tuuli tuulee lempeämmin.

Kaikki on niin kaunista 

kun saa rakastaa.

Linnut lentää keveämmin,

syli kutsuu leveämmin.

Kaikki on niin kaunista

kun saa rakastaa.

Nyt me taivallamme yhdessä

pyöreällä planetalla

täällä auringon alla.

Laulukin soi iloisemmin:

"Oma rakas, sua lemmin."

Joku laulaa radiossa

vanhaa iskelmää.

Tunteet nousee syvemmältä,

rakkaus tuntuu juuri tältä.

Kaikki on niin kaunista

kun saa rakastaa.

Jukka Itkonen

Haarapääskynen!

Viserrys, syöksy ja liito,

pojat ja koti.

Louhoskohdasta

kiven mennyttä aikaa

käsin kosketat.

Kesäyön valo

on täysikuun roolina

yöteatterissa.

Taivaan sinestä 

lyö yllättäen lieska

valaisten kaiken.

Ellen Niit, suom. Kirsi Kunnas/ Maailman pysyvyys 1994, WSOY

Graafinen suunnittelu M-L Muukka

 Vaiheet

Kuin kukka lakastuu ja nuoruus kuihtuu,

niin vaihe vaiheelta kukkii elämämme,

myös kaikki viisaus ja hyvyys meissä

kukoistaa aikansa ja haihtuu sitten.

Jokaisen kutsun tullen sydän olkoon

valmiina jäähyväisiin, uuteen lähtöön,

siteisiin uusiin, aina erilaisiin

ilolla, urheasti antautumaan.

Lähdössä piilee aina lumon voima,

se varjelee ja auttaa alkuun meitä.

Tasanne tasanteelta, seestymällä,

mihinkään juurtumatta vaellamme.

Kahleita ei elämänhenki siedä,

se vaiheittain vain avartaa ja nostaa.

Jos yksiin ympyröihin kotiudumme

ja viihdymme, jo nuutuminen uhkaa.

Vain aina antautuen uuteen matkaan

vältämme jähmettävän tottumuksen.

Kuoleman hetkikin voi olla meille

vain lähtökäsky uuteen nuoruuteemme,

elämän kutsut eivät koskaan lakkaa...

Siis terve, sydän, hyvästele, toivu!

Herman Hesse